maanantai 9. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin

Kuinka ranskalaiset vanhemmat sen tekevät: saavat pienetkin lapsensa istumaan siivosti neljän ruokalajin illallisen ajan ja syömään samaa ruokaa kuin aikuiset? Miten ihmeessä ranskalaislapset nukkuvat yön läpi jo muutaman kuukauden ikäisinä ja heti puhumaan opittuaan osaavat tervehtiä ja käyttäytyä kohteliaasti toisia kohtaan? Mikä salaisuus on sen taustalla, että ranskalaisvanhemmat pystyvät pitämään vanhemmuuden yhtenä elämänsä osa-alueena ilman, että lapset tuntuvat kärsivän siitä millään tavalla? Yhdysvaltalainen taloustoimittaja Pamela Druckerman alkaa perehtyä ranskalaisen lastenkasvatuksen saloihin Pariisissa perustettuaan siellä perheen brittiläisen miehensä kanssa ja alkaessaan odottaa tälle lasta.

Kuinka kasvattaa bébé - vanhemmuus Pariisin malliin on syntynyt Druckerheimin omien huomioiden pohjalta ja lukuisten ranskalaisvanhempien kertoman perusteella. Tyttärensä Pipon kasvaessa Druckerman pääsee itse katsomaan aitiopaikalta, kuinka ranskalaiset kasvatusperiaatteet poikkeavat amerikkalaisista. Eroja tosiaan löytyy: ranskalaisen ilmaisen ja laadukkaan kunnallisen päivähoidon myötä vanhemmat palaavat töihin yleensä lapsensa ollessa noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Päiväkodissa kaikille lapsille tarjotaan päivittäin kolmen ruokalajin ateria, pienimmille tietysti soseutettuna. Lisäksi selviää, että ranskalaisvanhemmat lähettävät lapsensa neljän tai viiden vuoden iästä lähtien vuosittain viikoksi tai kahdeksi isovanhempiensa hoiviin tai esikoulun järjestämälle leirille - ilman vanhempia. Tämä toistuu vuodesta toiseen. Periaatteena tuntuu olevan, että lapsille asetetaan tietyt rajat, mutta rajojen sisällä on joustavuutta. Lapsille myös annetaan kehittyä jo varhain oma persoonallisuus, joka on vanhemmista erillinen. Ranskalaisvanhemmat tuntuvat luontaisesti tietävän, mikä heidän lapsilleen on hyväksi, sillä hyvin harva kertoo käyttävänsä tietoisesti mitään erikseen opeteltua kasvatusmenetelmää.

Suomalaislukijan näkökulmasta on tietysti mielenkiintoista verrata ranskalaisten (ja toisaalta amerikkalaisten) lastenkasvatustapaa omaamme. Erona on esimerkiksi se, että Druckermanin teoksen mukaan amerikkalaiset vannovat vuoden mittaisen imetyksen nimeen (kuten on suositus Suomessakin), mutta ranskalaisten keskuudessa korvikkeiden käyttöä ei paheksuta, vaan niitä voidaan yleisesti tarjota vauvoille jo synnytyssairaalassa ja pitkään imettäviä ihmetellään. Toisaalta ranskalainen päivähoitomalli vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin suomalainen. Ranskalaisten käytöstapojen omaksumisessa olisi sekä suomalaisilla että amerikkalaisilla opettelemista, vaikka se voi joskus vaikuttaakin liian muodolliselta.

Ehkä tämän teoksen suurimpana opetuksena voi pitää sitä, että vanhempien tulee säilyttää auktoriteettinsa ja antaa lasten kehittää itselleen oma elämä, niin vanhemmatkin voivat ylläpitää omien aikuisille kuuluvia kiinnostuksenkohteitaan. Tämä humoristisella otteella kirjoitettu teos antaa käytännönläheisiä ohjeita lasten kasvatukseen ranskalaiseen malliin - ehkäpä jonkin niistä voisi omaksua omankin lastenkasvatuksen osaksi. Suosittelen tät teosta erityisesti vanhemmille ja muille lapsista sekä kulttuurieroista kiinnostuneille lukijoille.

Tekniset tiedot:
Druckerman, Pamela: Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin
Suomentaja: Terhi Vartia
ISBN: 978-952-234-148-8
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2012
Sidottu, 334 s.
Kirjastoluokka: 38.1

3 kommenttia:

  1. En ole lukenut tuota, mutta tästä kirjasta oli taannoin pitkä artikkeli Suomen Kuvalehdessä, ja siinä kritisoitiin kirjailijan palvovaa ja kritiikitöntä asennetta ranskalaisia tapoja kohtaan - artikkelin mukaan kirjassa suositellaan mm. ruumiillista kuritusta, koska ranskalaisten mielestä se on kätsy tapa ratkaista ristiriidat lasten kansa.

    Itse olen kaihtanut kasvatusoppaita ipanoitteni pikkulapsivaiheen jälkeen, koska niitten kaikkitietävyys ärsyttää. Sydäntään seuraamalla pärjää jo pitkälle - ja sitä kai huolettomat ranskalaisvanhemmatkin tekevät.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni jokaiseen kirjaan tulee suhtautua tietyllä varauksella, edustaahan se kirjoittajansa näkökulmaa, joka ei useinkaan ole ainoa mahdollinen tapa nähdä asia. Varsin kummalliselta kuulostaa kuitenkin se, että tässä kirjassa opetettaisiin kurittamaan lapsia. Itse en tällaista kirjassa huomannut - painopiste oli rajojen asettamisessa (muuten kuin kurittamalla) ja tietynlaisen vapauden tarjoamisessa niiden rajojen sisällä. Monessa kohti tulee myös esiin tietynlainen ranskalainen ankaruus, mutta enemmänkin henkisessä kuin ruumiillisessa mielessä.

    VastaaPoista
  3. Voihan olla että artikkelin tekijä on yrittämällä yrittänyt olla kriittinen, koska kokee kriittisyyden kuuluvan työhönsä. Sekin voi olla että muistan yksityiskohtia väärin (pyydän anteeksi jos on näin) ja artikkelissa pinnalle nostettu ruumiillinen kuritus ja sen puolustaminen olikin esillä haastattelutilanteessa kirjailijattaren puheissa eikä itse kirjassa.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...