lauantai 4. tammikuuta 2014

Kirja-arvio: Anoppikirja

Anoppikirjassa tiivistyy yhden eniten mielikuvia herättävän sukulaisuutta ilmaisevan termin olemus kaikessa sen kauneudessaan ja karmeudessaan. Anopista - omasta tai jonkun muun sellaisesta - lienee mielikuvia meillä jokaisella, niin latautuneesta sukulaisuustermistä on kysymys. Joistakin muista kielistä poiketen suomen kielessä anoppi tarkoittaa sekä vaimon että miehen puolison äitiä, mutta varsinkin miniän ja anopin suhde on usein koettu haasteelliseksi, kun taas vävyn ja anopin suhteesta ei ole kertynyt niin paljon tarinoita.

Anoppikirjaan on koottu anoppiuden historia ja elinkaari.Teoksessa käsitellään anoppiuden historiaa Suomessa, josta huomaa, että varsinkin aikaisemmin itäsuomalaisissa talouksissa vallalla ollut tapa muuttaa miehen vanhempien kanssa samaan talouteen oli miniöille merkittävä elämänmuutos. Miniästä tuli helposti pahnan pohjimmainen, kunnes tämä sai omia lapsia ja yleni vähitellen itse anopiksi. Länsisuomalaisessa perinteessä nuorenparin tapana on puolestaan ollut muuttaa avioliiton solmimisen jälkeen vaimon vanhempien lähelle, mikä on ollut edellisestä paljonkin poikkeava tilanne ja haastavampi vävylle. Kansanrunoudessa onkin annettu ohjeita vävylle ja erityisesti miniälle siitä, kuinka anopin kanssa voi tulla toimeen.

Nykyaika on tuonut mukanaan uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia esimerkiksi monikulttuuristen avioliittojen yleistyessä, jolloin sukulaiset ovat voineet jäädä kauaksi maailmalle. Entä miten anoppisuhde katsotaan alkaneeksi silloin, kun pari on elänyt merkittävän aikaa yhdessä avoliitossa ja saanut mahdollisesti yhteisiä lapsiakin? Oma lukunsa ovat uusioperheet, joissa anoppi voi kohdella eri tavoin lapsensa nykyisen puolison kanssa saamia biologisia lapsia kuin aikaisemmasta liitosta syntyneitä lapsia. Ylipäätään lapset tuntuvat tuovan anoppisuhteeseen usein aivan erityisen ulottuvuuden, onhan anoppi tullut sukulaiseksi silloin myös verisiteiden kautta. Juhlapyhät ja sukujuhlatkin ovat synnyttäneet jos jonkinlaisia tarinoita, sillä kaikessa perinteisyydessään omien tapojen yhteensovittaminen muiden kanssa ei aina osoittaudu kovin yksinkertaiseksi. Lopulta liitto voi päättyä myös eroon - kuinka silloin käy anoppisuhteen?

Anoppikirja on varsin perinpohjainen esitys aiheesta, josta ei ole suomeksi ilmestynyt juurikaan kirjallisuutta. Muissa taiteenlajeissa anoppiutta on käsitelty jonkin verran, mitä onkin taidelajeittain tähän teokseen myös listattu. Kuin sokerina pohjalla teoksessa on myös jonkin verran eri henkilöiden omia kertomuksia anopistaan, mikä saa paikoin niskakarvat pystyyn ja toisaalta tuntemaan iloa niiden puolesta, joilla on toimiva suhde anoppiinsa.

Tekniset tiedot:
Korhonen, Taro ja Kirsi Ahonen: Anoppikirja
ISBN: 978-951-1-26827-7
Otava 2013
Sidottu, 252 s.
Kirjastoluokka: 14.8

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...