torstai 9. tammikuuta 2014

Kirja-arvio: Lapsia valitessa. Geenit, vammaisuus ja suunnittelu

Muun muassa käytännöllistä etiikkaa yliopistossa opettanut moraalifilosofi Jonathan Glover pohtii pienessä teoksessaan Lapsia valitessa - geenit, vammaisuus ja suunnittelu suurta aihetta: sitä, missä määrin vanhemmat saavat päättää siitä, millainen heidän lapsensa tulee olemaan geeniperimältään. Erityisesti teoksessa pohditaan sitä, miten vammaisuus määritellään ja missä tapauksissa vammaisuuden voi katsoa aiheuttavan niin paljon haittaa, että siitä kärsivän lapsen olisi ollut armeliaampaa jäädä syntymättä. Onko esimerkiksi lapsettomuushoidossa olevilla kuuroilla vanhemmilla oikeus valita sellainen kantasolu, jonka tuloksena syntyy kuuro lapsi? Tai millainen moraalinen vastuu on vanhemmilla, jotka saavat tietää alkioseulonnassa, että heidän lapsellaan on suuri todennäköisyys syntyä vaikeasti vammaisena? Ovatko raskaudenaikaiset tutkimukset jo niin yleisiä, että niistä kieltäytyvää kummeksutaan?

Teoksen aihepiiri on vakava eikä oikeita ja lopullisia vastauksia niiden puitteissa esitettyihin pohdintoihin ole olemassa. Esimerkiksi jotkut kuurot eivät pidä kuurouttaan vammana, vaan yhtenä erityispiirteenään. Jokainen yksilö on on jossakin suhteessa heikompi kuin toinen olematta välttämättä kuitenkaan vammainen itsensä tai muiden mielestä. Glover päätyykin johtopäätökseen, että olennaisinta vammaisuuden suhteen on se, kuinka paljon se sallii ihmisen kukoistaa elämässään ja toimia normaalin toimintakyvyn puitteissa. Kukoistaa voi kuitenkin hyvin eri tavoin, joten tämäkin määritelmä on avoin erilaisille tulkinnoille.

Tiedossa on myös se, että useimmissa tapauksissa vanhemmat toivovat lastensa menestyvän elämässään mahdollisimman hyvin. Siksi usein geeneistä puhuttaessa esiin nousee ns. kilpavarusteluriski eli se, että varakkaat voivat rahan avulla valita jälkikasvulleen toivottuja ominaisuuksia, jolloin kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvene. Toisaalta mahdollisen geenimanipuloinnin yleistyessä sen vaikutus hävittää itse itseään. Voi myös miettiä, kuinka erilainen nykymaailma olisi, jos geeniperimään olisi voitu vaikuttaa jo vaikkapa 1600-luvulla, jolloin päätöksiä olisi tehty senhetkisten arvojen mukaisesti. Gloverin mukaan asiaan tulisikin suhtautua siten, että ihmisen syvin olemus tulisi säilyttää sellaisenaan, eikä siihen voida välttämättä geeneillä puuttuakaan. Aiheesta kiinnostuneelle tämä teos toimii oivana ajatusten herättelijänä.

Tekniset tiedot:
Glover, Jonathan: Lapsia valitessa. Geenit, vammaisuus ja suunnittelu
Suomentaja: Tytti Heikkilä
ISBN: 978-952-01-0305-7
Into Kustannus 2009
Nidottu, 139 s.
Kirjastoluokka: 56.4

1 kommentti:

  1. Tuo pitääkin lukaista. Hyvä pointti tuo, että millaisia olisimme nyt jos 1600-luvulla olisi lähdetty parantelemaan tulevien sukupolvien perimää silloisten mieltymysten mukaiseksi. Olen itse niitä vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät osallistu sikiöseulontoihin. Vaikka olisin varmaan ihan eri mieltä jos sukurasitteena kulkisi joku erittäin vaikea geneettinen vamma tai sairaus.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...