keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kirja-arvio: Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä

Päästä meidät pelosta - hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä on yksi otsikon mukaiseen aiheeseen liittyvistä teoksista, joita on viime vuosien aikana ilmestynyt useampikin ja joista osa on myös odottamassa lukemistani. Kristillisten ja ei-kristillisten herätysliikkeiden ja yhteisöjen harjoittama epäterve uskonnollinen toiminta on noussut internetin yleistymisen myötä yhä enemmän päivänvaloon, ja Ruohon mukaan epäkohtien esiin nostamiselle onkin aihetta. Hengelliset yhteisöt tarjoavat jäsenilleen yhteisöllisyyden tunnetta, elämänarvoja ja muita positiivisia piirteitä. Samanaikaisesti yhteisöt voivat kuitenkin toimia hyvin kyseenalaisesti. Ruohon teoksen lähtökohtana on keskittyminen näihin epäkohtiin.

Ruohon mukaan hengellisen väkivallan eri piirteitä on alettu laajemmin tiedostaa vasta 2000-luvulla, vaikka ilmiö on vanha. Teologisen koulutuksen yhteydessä Ruoho päätti tehdä tämän kirjan pohjana olleen opinnäytetyön, jota varten hän haastatteli eri uskonnollisiin ryhmiin aikaisemmin kuuluneita henkilöitä; haastatelluista kaksi on edelleen perhesyistä mukana liikkeissä. Nämä 23 henkilöä ovat kuuluneet Cityseurakuntaan, helluntaiseurakuntaan, Ihmeiden oppikurssiin, Jehovan todistajiin, Kirjeopisto Viaan, Koivuniemeläisyyteen/Maitobaariin/Maanantaipiiriin/Konserniin, mormoneihin, vanhoillislestadiolaisuuteen ja vapaakirkkoon. Tämän teoksen painopiste on siis kristillispohjaisissa yhteisöissä, vaikka muissa yhteyksissä on tutkittu myös esimerkiksi Hare Krishna -liikkeessä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa.

Ruoho erittelee teoksessaan monitahoisesti hengellisen väkivallan elementtejä. Syntymän kautta tai rakkauspommituksen aikaansaannoksena yhteisöön liittyneelle jäsenelle aletaan vähitellen esittää vaatimuksia osallistua liikkeen toimintaan yhä vaativammilla tavoilla. Yhteisön jäsenten kontrollointi on yleensä varsin kaikenkattavaa yhteisiin tilaisuuksiin ja ovelta ovelle tehtävään lähetystyöhön osallistumisesta soveliaan ulkonäön, vapaa-ajan toimintojen, ystävien ja läheisten, harrastusten ja jopa sopivan painon (Maitobaarin kohdalla suoranaisen alipainon) määrittelemiseen. Yhteisö pyrkii usein myös puuttumaan jäsentensä muihin henkilökohtaisiin asioihin, kuten seksuaalisuuden toteuttamiseen sekä avioliittoon ja -eroon. Kontrollointi toteutetaan siten, että yhteisön vanhimpien ohella jäsenet vahtivat toistensa tekemisiä ja todellisia tai kuviteltuja syntejä voi joutua tunnustamaan julkisissa istunnoissa ja yhteisissä kokouksissa. Syyllistäminen ja rankaiseminen ovat Ruohon ja haastateltujen mukaan olennainen osa hengellistä väkivaltaa. Joidenkin uskonnollisten yhteisöjen opit voivat olla hengenvaarallisia (esimerkkinä ehkäisykielto, insesti ja vereen liittyvä oppi) ja tarkemmin tarkasteluna sisäisesti ristiriitaisia; ne ovat voineet muuttua vuosien varrella, mutta tämä kehityskulku pyritään jäseniltä usein salaamaan. Ylipäätään jäsenten itsenäinen ajattelu pyritään minimoimaan ja liikkeisiin ulkopuolelta kohdistuva arvostelu kuittaamaan vainona kateellisten ja tietämättömien ihmisten taholta.

Ruohon teos on aiheessaan mielestäni hyvin kattava ja paljasti ainakin minulle paljon uusia asioita, vaikka luulin jonkin verran aiheesta jo tietäväni. Epäkohtiin keskittyessään teos antaa ehkä liiankin kielteisen kuvan uskonnollisista yhteisöistä - ainakin Ruohon mukaan suurin osa jäsenistä on kuitenkin jäsenyyteensä tyytyväisiä ja he kokevat sen itselleen merkittävänä voimavarana. (Voi tietysti kysyä, kuinka paljon tämä on seurausta siitä, etteivät jäsenet tiedä muista vaihtoehdoista.) Kaiken kaikkiaan tämä teos runsaine lainauksineen on taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka antaa hyvän kokonaisukuvan hengellisen väkivallan eri ulottuvuuksista.

Tekniset tiedot:
Ruoho, Aila: Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
ISBN: 978-952-240-183-0
Kustanusosakeyhtiö Nemo  2013
Nidottu, 386 s.
Kirjastoluokka: 28.714

2 kommenttia:

  1. Hei, Kiitos kirjani arvostelusta. :-)

    Tarkentaisin sen verran, että tutkielmani on täysin eri projekti kuin tämä kirjani. Gradua varten haastattelin 49 henkilöä ja siinä on mukana 17 eri yhteisöä. Kyseinen opinnäyte on luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis palvelussa. Gradun laajuus on vain noin 135 sivua.

    Kirja on jatkoprojekti gradulle, vaikkakin nimettiin kustantajan toiveesta täysin samalle nimelle.

    Tutkielmani valmistumisen jälkeen keräsin uutta aineistoa ja työstin materiaalia puolitoista vuotta. Kirjan laajuus on yli 350 sivua. Siihen ei ole otettu opinnäytetyössä olevaa tekstiä, muutoin kuin muutaman informantin kohdalla, jotka antoivat luvan kirjeidensä käyttöön.

    t. Aila Ruoho

    VastaaPoista
  2. Hei Aila,
    kiitos paljon tarkennuksestasi. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun olen saanut palautetta arvioista itse kirjailijalta, kiitos siitä! Gradusi kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että käyn ehkä lukemassa senkin, sillä Helsingin yliopiston E-thesis-palvelu on minulle jo ennestään tuttu.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...