sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kirja-arvio: Disposable People. New Slavery in the Global Economy

Orjuuden asiantuntijana kansainvälisesti tunnetuksi tullut Kevin Bales tarkastelee teoksessaan Disposable People - New Slavery in the Global Economy orjuuden nykymuotoja eri puolilla maailmaa. Bales on valinnut teokseensa viisi erityyppistä valtiota, joissa myös nykyorjuuden muodot ovat toisistaan melko poikkeavia: Thaimaan, Mauritanian, Brasilian, Pakistanin ja Intian. Näiden maiden tyyppiesimerkkien kautta Bales pyrkii osoittamaan, että yleisistä luuloista huolimatta orjuus voi edelleen hyvin: realististen arvioiden mukaan nykymaailmassa on n. 21-27 miljoonaa orjaa, joista suuri osa on vielä lapsia ja nuoria.

Thaimaan orjuuden ytimenä Bales pitää seksityöläisiä, joista nuoret tytöt ovat kaikkein halutuimpia. Maan pohjoisosa on kaikkein köyhintä aluetta, ja useat perheet ovat joutuneet myymään tyttäriään hengen pitimiksi. Tytöt kuljetetaan suuriin kaupunkeihin lupauksilla hyvästä työstä, joka osoittautuukin seksityöksi maan jossakin maan lukuisista ilotaloista. Pakomahdollisuutta ei ole ja velkaa on käytännössä mahdotonta lyhentää olemattomilla palkoilla, joita tytöt ja naiset saavat käteen eri kulujen vähentämisen jälkeen. Balesin mukaan Thaimaan esimerkki on nykyorjuutta tyypillisimmillään: orjat ovat helposti vaihdettavissa uusiin ja he ovat enemmänkin hyödykkeitä kuin ihmisiä. Toisenlainen tilanne on Mauritaniassa, joka muistuttaa orjien suhteen eniten perinteistä mallia: orjat asuvat isäntiensä luona ja monista pakomahdollisuuksista huolimatta tuntevat usein velvollisuudekseen asua heidän kanssaan ja palvella heitä. Toimeentulo muuten olisikin todella vaikeaa, sillä palkallista työtä on hyvin vaikea löytää.

Toisenlainen tilanne on Brasiliassa, jossa orjuutta esiinty Balesin mukaan erityisesti sademetsien hakkuutyömailla. Ihmisiä voidaan suorastaan kaapata ja kuljettaa kauas asutuksesta työmaille, joissa on aseistettu vartiointi. Pitkien välimatkojen vuoksi pakeneminen on hankalaa. Pakistanin orjuusesimerkkinä Bales käyttää puolestaan tiilityömaita. Lukemattomat minimaalisen pientä palkkiota saavat perheet aivan nuorimmista lapsista alkaen tekevät aamuvarhaisesta pitkälle iltaan tiiliä, joilla he yrittävät lyhentää velkaansa usein kuitenkaan onnistumatta. Työ on äärimmäisen rankkaa ja estää lapsilta koulunkäynnin siirtäen orjuutta sukupolvelta toiselle. Viimeisenä esimerkkimaana teoksessa käytetään Intiaa, jossa orjuutta esiintyy esimerkiksi maanviljelyksessä. Ihmistyövoima on halvempaa kuin työkoneet, varsinkin kun palkkoja ei tarvitse maksaa. Pakenemisen estämiseksi isännät voivat ottaa "pantiksi" orjaperheen lapsia.

Oletko sinä ostanut orjatyövoimalla tuotettuja puuvillavaatteita, kultakoruja tai jotakin muuta? Balesin mukaan nykyään on vaikea tietää, missä olosuhteissa jotkut hyödykkeet on tuotettu. Teoksen loppuun on koostettu lista siitä, mitä kukin voi tehdä orjuuden vähentämiseksi niin, ettei ainakaan itse ole tukemassa sen jatkumista.

Teos on akateemiseen tyyliin kirjoitettu ja perustuu pitempiaikaiseen tutkimukseen. Tapauskertomusten vuoksi orjien tilanteeseen on myös helppo samastua: ihmiskohtalot tulevat suorastaan "iholle". Teoksen rankka aihe puhuttelee ja sille soisi enemmänkin huomiota.

Tekniset tiedot:
Bales, Kevin: Disposable People. New Slavery in the Global Economy
ISBN: 0-520-22463-9
University of California Press 2000
Nidottu, 298 s.
Kirjastoluokka: 32.2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...