tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kirja-arvio: Ihmeellinen mieli. Poikani tarina

Yhdysvaltain maaseudulla asuvat Barnettit elävät työntäyteistä elämää, kun perheeseen syntyy jälkikasvua. Jake on kovasti toivottu lapsi, mutta ollessaan kaksivuotias hänellä todetaan autismi. Merkit ovat itse asiassa olleet selvät: poika oppi kirjaimet ja monia muita epätavallisia taitoja jo alle vuoden ikäisenä, mutta tämän jälkeen hän alkoi taantua ja sulkeutua yhä enemmän omaan maailmaansa. Jaken lempipuuhia olivat valojen ja varjojen leikin seuraaminen sekä hyvin yksityiskohtaiset rakennelmat vanupuikoista tai kokeilut aamiaishiutaleilla. Lääkärit ja terapeutit eivät lupaa hyvää Jaken tulevaisuuden suhteen, vaan häntä pidetään onnekkaana, mikäli hän oppii solmimaan kengännauhansa aikuistumiseensa mennessä.

Jaken äiti Kristine ei ole kuitenkaan sen tyypin ihminen, joka jättäisi asiat sikseen, varsinkin kun on kyse hänen omasta lapsestaan. Perheen kodin yhteydessä toimivan päiväkodin pyörittämisen lisäksi hän alkaa etsiä pojalleen parasta mahdollista terapiaa, jota sitten järjestetäänkin kokopäiväisesti. Merkittäviä tuloksia ei kuitenkaan ilmene, vaan Jake liukuu yhä enemmän omaan maailmaansa. Kristine päättää alkaa kuntouttaa lastaan itse ottamalla huomioon Jaken kiinnostuksenkohteet ja hyödyntämällä niitä muun oppimisen taustalla. Vähitellen tämä menetelmä alkaa tuottaa hyviä tuloksia ja Kristine saa sanan levittyä päiväkotiinsakin yhä enemmän erityishoitoa vaativia lapsia. Tämän seurauksena hän perustaa autistisille lapsille suunnatun oman kerhotoiminnan. Jake ja hänen äitinsä tuntuvat olevan elementissään ja muutkin lapset alkavat pärjätä huomattavasti paremmin kuin muunlaisen terapian seurauksena. Menoa eivät juuri hidasta edes perheeseen syntyneen toisen lapsen erittäin harvinainen ja runsaasti hoitoa vaativat neurologinen sairaus, sekä myöhemmin syntynyt kolmas lapsi.

Jaken positiivinen kehitys on saada nopean käänteen huonompaan, kun hänen on aika aloittaa koulu. Koulun tarjoama erityisopetus sopii hänelle huonosti, ja lopulta Kristine tekeekin päätöksen ottaa lapsensa pois koulusta ja alkaa opettaa häntä itse. Muutamien tapahtumien seurauksena ilmenee, että Jake on erittäin kiinnostunut matematiikasta ja tähtitieteistä. Vierailu paikallisessa observatoriossa on kuin lähtölaukaus huikealle nousulle kohti matemaattisten tieteiden maailmaa: Jakelle myönnetään erityislupa osallistua yliopiston aiheeseen liittyville luennoille ja lopulta hän hakee ja pääsee kirkkaasti opiskelemaan näitä aineita yliopistoon ollessaan 10 vuoden ikäinen. Kohta häntä odottaakin jo kesätyöpaikka laitoksensa tutkijana. Joidenkin professorien mukaan hänen luomiensa matemaattisten mallien perusteella hänellä on edellytykset jopa Nobelin palkintoon. Kaiken tämän menestyksen keskellä perhe yrittää kuitenkin pitää jalat maassa ja antaa Jaken olla myös ikäisensä lapsi.

Sanalla sanottuna teoksen tarina on todenperäisyydessään ja omintakeisuudessaan huikea. En ollut malttaa laskea kirjaa välillä käsistäni, sillä kerrontatapa on hengästyttävän mukaansatempaava. Tapahtumia ja mielenkiintoisia käänteitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Jos jotakin negatiivista yrittää löytää, niin kirjan keskivaiheilla kerrottu alueella laajasti vaikuttanut lamakausi on jotenkin irrallinen muuhun tarinaan verrattuna. Lama vaikuttaa todella voimakkaasti myös Barnettien perheen elämään - jopa niin, ettei heillä ole joskus muuta ruokaa kuin nuudeleita - mutta yhtäkkiä tarina hyppääkin takaisin parempiin aikoihin. Tästä huolimatta kirjaa ei voi kuin suositella kaikille erityislapsista kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli. Poikani tarina
Suomentaja: Eija Tervonen
ISBN: 978-951-1-26197-1
Otava 2013
Sidottu, 320 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...