sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Mielen syövereissä

Luulen, että lähes jokainen vähänkään blogiani seurannut on huomannut, että olen julkaissut viime aikoina useita kirja-arvosteluja autismia ja siihen liittyviä sairauksia käsittelevistä kirjoista. Pahoittelen, että en julkaissut minkäänlaista ennakkovaroitusta tälle yhden aiheen suoranaiselle vyörylle. Kirja-arvioitani lukeville tiedoksi, että vielä on ainakin yksi tähän samaan aihepiiriin liittyvä kirja tulossa arvioitavaksi. Muille lohdutuksena, että autismia käsitteleviä kirjoja ei ole julkaistu ja saatavissa Suomessa kovin paljon (ainakaan sellaisia, jotka vaikuttavat minusta tarpeeksi mielenkiintoisilta lukea ja vinkata), joten siirryn kyllä ennen pitkää myös muiden aiheiden pariin. Pyydän kärsivällisyyttä.

Autismista ja sen lähisairaudesta Aspergerin syndroomasta minut sai varmaankin alunperin kiinnostumaan eräs sattumalta aiheesta lukemani kirja. Kyseessä on muistaakseni ruotsalaisen Iris Johanssonin elämäntarinan kertova Toinen maailma, jonka tunnen - autistin tarina. En tiennyt siinä vaiheessa tästä sairaudesta käytännössä mitään, mutta tuon kirjan myötä sain aavistuksen siitä, että autismi on aika lailla erityislaatuinen sairaus. Itse asiassa nyt lukemieni kirjojen myötä minun on alkanut olla vaikea mieltää sitä sairautena - jos sitä pitää jotenkin luokitella, pidän sitä vammana samaan tapaan kuin jotkut henkilöt eivät näe tai kuule.

Pidän autismia erityislaatuisena siksi, että monilla sitä sairastavilla on normaaliväestöä korkeampi älykkyysosamäärä. Tämä tekee monista autisteista myös äärimmäisen kiehtovia, sillä heillä tuntuu olevan salattua viisautta, joka aukenee ulkopuolisille vasta lähemmän tutustumisen myötä. Autistien sosiaalisen kömpelyyden tai suoranaisen sosiaalisen piittaamattomuuden vuoksi suuri osa ihmisistä ei huomaa tätä ominaisuutta, vaan he pitävät autisteja mahdollisesti jälkeenjääneinä ja kyvyttöminä oppimaan edes perustaitoja, kuten lukemista tai kengännauhojen sitomista. Tälle tasolle he ovat myös vaarassa jäädä, elleivät he saa asianmukaista huomiota ja oikein suunniteltua terapiaa. Hyvällä kuntoutuksella autistit voivat alkaa loistaa omalla osaamisalueellaan samaan tapaan kuin muutkin ihmiset löydettyään oman vahvuutensa ja alkaessaan vahvistaa sitä. Autistien rajoittuneet mielenkiinnonkohteet voivat tehdä heistä äärettömän taitavia joillakin elämän osa-alueilla, kun taas toiset alueet jäävät huomattavaan paitsioon. Tämä yhteen tai muutamaan asiaan keskittyminen voikin johtaa parhaimmillaan Einsteinin kaltaisten lahjakkuuksien kehittymiseen. Siinä missä moni tekee lujasti töitä kehittyäkseen huippuosaajaksi jollakin alalla, joillakin autisteilla on luonnostaan lahjakkuuksia, joiden perusteella he ovat jo lähtökohtaisesti edellä muita.

Koska itselläni ei ole suoraa kosketuspintaa autisteihin jokapäiväisessä elämässäni, joku voi aiheellisestikin miettiä, kuka olen oikein kirjoittamaan tästä aiheesta. Totta onkin, että tietoni ja nyt kirjoittamani asiat perustuvat pelkästään tähän mennessä lukemaani kirjallisuuteen. Tiedostan sen, että autismia on monta eri tasoa ja että käytännössä kaikki lukemani autistia käsittelevät kirjat kertovat tapauksista, joissa on onnellinen loppu ja autismi sellaisella tasolla, jolla yksilön toimintakyky on kohtuullisen hyvä. Kirjallisuudessa on vähemmän kerrottu tapauksista, joissa henkilö on syvästi autistinen ja toisten tavoittamattomissa mahdollisesti koko elämänsä ajan. Siksi lähtökohtani onkin nyt kirjoittaa kohtuullisen hyvätasoisista autisteista ja lisätä ymmärrystä heitä kohtaan.

Omasta introverttiydestäni johtuen olen monta kertaa tuntenut jonkinlaista sielunveljeyttä heitä kohtaan, sillä olen itsekin useita kertoja tuntenut joutuneeni väärinymmärretyksi siksi, etten ole niin ulospäin suuntautunut kuin monet muut kanssaeläjistäni. En väitä olevani millään muotoa normaaliväestöä älykkäämpi, kuten osa autisteista on, mutta erityisesti sosiaalisten tekijöiden vuoksi tunnen ymmärrystä autisteja kohtaan. Kunpa aina muistaisimme, että osaamista ja älykkyyttä on monta erilaista lajia eikä toinen ole välttämättä toista parempi. Ilman autisteja joukostammme olisi puuttunut monta lahjakkuutta ja tietämyksemme maailmasta olisi vähäisempi kuin se on nyt. Samalla tulisi muistaa, että jokainen meistä on heikompi jollakin osa-alueella - autisteilla heikko kohta ovat kommunikaatio ja sosiaaliset kyvyt, joillakin muilla jokin muu kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...