lauantai 26. huhtikuuta 2014

Miten elää uskoaan harjoittamattoman puolison kanssa?

Joskus suomalaiselle siskollekin voi käydä näin: islamin kauneuden löydettyään hän päättää opiskella uskoaan ja elää mahdollisimman pitkälle oppien mukaisesti. Toiveena on usein myös saada uskossaan vahva puoliso, onhan avioliitto lähes puoli uskoa. Tämän puolison kanssa sisko toivoo voivansa elää mahdollisimman puhdasoppisesti. Mutta entä, kun puoliso osoittautuukin maallistuneeksi tapamuslimiksi, joka keksii (teko)syitä rukouksista luistamiselle, joka paastoaa satunnaisesti ja jolle maalliset riennot voivat osoittautua liian vastustamattomiksi?

Olen joskus miettinyt tätä mielessäni, sillä varsinkin monella länsimaisella islamiin palanneella naisella on vahva halu toteuttaa islamia kokonaisvaltaisesti elämässään. Moni on myös sanonut, että islamiin palanneilla ei ole painolastinaan kulttuurisia perinteitä, joita joskus pidetään islamin mukaisina mutta jotka eivät siihen todellisuudessa kuulu. Uskonsa juuri löytäneillä on usein voimakas motivaatio kysellä, ottaa selvää ja oppia perusteellisesti uskonsa eri puolia. Jokainen päivän hetki tuntuu potentiaaliselta mahdollisuudelta oppia jotakin uutta uskosta, joka ulottuu elämän jokaiselle osa-alueelle.

Toisinaan sitten käy niin, että sisko voi olla jo ennestään naimisissa tai islamiin palaamisen myötä menee naimisiin muslimimiehen kanssa, jolle uskon eläminen todeksi jokapäiväisessä elämässä ei ole niin olennaisen tärkeää. Kristityn tai juutalaisen naisen kanssa naimisiin mennyt muslimimies voi yllättyä siitä, kuinka hänen vaimonsa muuttuu erilaiseksi islamin uskon löydettyään ja muslimiksi palattuaan. Se voi asettaa liitolle aivan uusia haasteita. Vaimo voi tuntea ristiriitaa sen suhteen, ettei mies välttämättä ymmärrä hänen vahvaa paloaan eläää uskon mukaisesti. Mies puolestaan voi tulla epävarmaksi sen suhteen, että hän syntymämuslimina ei välttämättä tiedä uskostaan niin paljon kuin asioista selvää ottanut puolisonsa.

Kuin vastauksena näihin mietteisiini SuhaibWebb-virtuaalimoskeijan sivulla eräs sisko oli miettinyt samaa asiaa. Hän on aktiivisesti uskoaan harjoittava sisko, joka on naimisissa uskoaan harjoittamattoman puolison kanssa. Hän oli saanut naimisiinmenon yhteydessä puolisoltaan lupauksen siitä, että he harjoittaisivat uskoaan yhdessä ja kasvattaisivat lapsensa islamin oppien mukaisesti. Mies on kuitenkin osoittautunut yrityksistään huolimatta vaimoaan passiivisemmaksi uskon harjoittamisessa. Sisko kysyy nevoja, kuinka hänen tulisi suhtautua tilanteeseen.

Pääasiallinen neuvo siskolle on se, että hänen huomauttelunsa asiasta voi työntää hänen miehensä vielä aikaisempaa kauemmaksi niin vaimostaan kuin uskostaankin, koska huomauttelu muistuttaa jatkuvasti hänen puutteistaan. Ratkaisuna onkin empatian ja kärsivällisyyden osoittaminen, toisin sanoen positiivisen roolimallin näyttäminen. Se voi rohkaista niin miestä kuin lapsiakin oikealle tielle.

Uskon tämän periaatteen toimivan monessa muussakin asiassa. Olemalla itse hyvänä esimerkkinä toisten ihmisten virheiden etsimisen ja esiinnostamisen sijaan voi saada parhaimmillaan ihmeitä aikaan. Olen kokenut saman joidenkin läheisteni taholta niin, että olen itse ollut se oppiva ja kehittyvä osapuoli. Virheiden korostamisella en ainakaan itse edes kiinnostu muuttamaan toimintatapojani, mutta päinvastainen, myönteinen, esimerkki on ollut monesti johdattamassa parempaan suuntaan.

3 kommenttia:

  1. Niin totta. Olemalla hyvä esimerkki voi opettaa paljon enemmän kuin huomauttelemalla virheistä. Näin uutena muslimina olen sen itsekin huomannut useasti kuinka jonkun hyväntahtoinenkin kommentti virheestä saa vain päinvastaisen vaikutuksen.

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus mashAllah.
    Itselläni hiukan samanmoisia ongelmia liitossa meneillään. Mieheni syntymuslimina on uskonnottomampi kuin minä käännynnäinen joka palasin islaminuskoon vihkimisen jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Rauhaa Zara ja Alisha ja kiitos kommenteistanne! Luulen tämän aiheen koskettavan useampaakin siskoa, vaikka siitä ei puhuta kovin paljon. Uskon myös tällaisessa tilanteessa apua olevan siitä, jos puoliso kuitenkin tukee uskonnollisempaa osapuolta harjoittamaan uskoaan, vaikka ei itse olisi uskonnollisesti kovin aktiivinen. Hengellisyyden kokeminen ja toteuttaminen voi vaihdella eri elämänvaiheissa ja tuollainen tukeva asenne voi kuitenkin auttaa vähemmän uskonnollisempaakin löytämään uskonsa uudelleen, jos Jumala suo.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...