lauantai 6. syyskuuta 2014

Ruuhkaviikot

Usein pikkulasten kanssa elävien, työelämässä mukana olevien vanhempien elämää kuvataan sanoilla ruuhkavuodet. Vuosi, puhumattakaan useammista vuosista, tuntuu kuitenkin kovin pitkältä ajalta - varsinkin jos koko sitä aikaa täytyy ajatella tekemisen täyttämänä. Psykologisesti tuntuu helpommalta ajatella elämää lyhyemmissä ajanjaksoissa, joten olen nimennyt viime viikkoni ruuhkaviikoiksi. Tekemistä on riittänyt siinä määrin, että juuri ruuhka on paras sana kuvaamaan viimeisintä ajanjaksoa.

Syksy on aina ollut suosikkivuodenaikani. Syksyssä on aina muutoksen tuntua ja tänä vuonna monia muutoksia tapahtuu aivan konkreettisesti. Olemme löytäneet uuden kodin ja siihen liittyen järjesteltävää riittää, kuten jokainen joskus muuttanut tietää. Pienten lasten kanssa tavaroiden pakkaaminen on joskus enemmänkin niiden purkamista - takaisin laatikoista lattialle. Muuttamisessa on kuitenkin aina mukana myös elementti, jota pidän hyvin terapeuttisena: mahdollisuus sanoa hyvästit vanhalle ja toivottaa uusi tervetulleeksi. Meneillään on nimittäin ollut koko huushollin kattava suursiivous, jossa jokaisen tavaran tarpeellisuus ja oikeutus pitää käydä läpi. Lasten vanhat ja pieneksi jääneet vaatteet ja tavarat päätyvät hyllyjen sijaan säilytykseen tai lahjoitettavaksi ja sama koskee myös omia vaatteitani ja tavaroitani. Muutama jätesäkki on päätynyt roskikseen ja melkein saman verran eri keräyksiin. Samalla lapsetkin oppivat, että vaikkapa ylimääräisiä leluja voi lahjoitaa toisille lapsille, joilla ei ole välttämättä leluja ollenkaan.
Kuva: http://wallko.com
Tekemisen paljous on kostautunut siinä, että itselleni tärkeäksi ja rakkaaksi kokemaani vapaaehtoistyötä on ollut ajallisesti mahdollista tehdä viime viikkoina erittäin vähän. Mieleni tekisi, mutta aika ei yksinkertaisesti anna myöten, kun olen samalla mukana myös kokopäiväisesti työelämässä. Yritän käyttää viikonlopuista hieman aikaa siihen, että saisin työstettyä vapaaehtoistyöhöni liittyviä asioita eteenpäin. Onneksi kyseisen järjestön puolelta on riittänyt ymmärrystä tilanteelleni, joka taitaa olla tuttu monen muunkin perheellisen kohdalla.

Viime viikkoina mielessäni on myös kytenyt ajatus oman kirjan kirjoittamisesta. Joitakin viime vuosina tapahtuneita asioita on noussut uudelleen pinnalle ja niiden työstäminen kirjan muodossa tuntuu ainakin nyt sopivalta vaihtoehdolta. Joku on viisaasti sanonut, että kirja täytyy kirjoittaa ellei sitä voi olla kirjoittamatta. Juuri nyt tuntuu, että monet asiat pyrkivät pinnalle ja vain odottavat pääsyään paperille kirjalliseen muotoon. Olen lukenut tähän liittyen elämäni ensimmäisen kirjoittajan oppaan, Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija, joka raikkaalla otteella kannustaa kirjoittamaan, vaikka tuotos ei julkaistavaksi asti päätyisikään. Suosittelen kirjoittamisesta kiinnostuneita lukemaan kyseisen teoksen; tuohon kirjan liittyvän arvion julkaisen toisessa blogissani heti, kun saan sen kirjoitettua.

Kaiken tekemisen keskellä energiaa tuntuu riittävän, sillä positiivinen tekeminen vaikuttaa ruokkivan itse itseään. Monen päivän päätteeksi olo on ollut väsyneen, mutta tyytyväisen raukea. Asiat menevät pikku hiljaa eteenpäin. Tästä konkreettisena esimerkkinä on villajakkuni, jota aloin neuloa jokin aika sitten ja jonka tekeminen on edennyt siten, että taka- ja vasen etukappale ovat valmiita. Tärkeintä ja olennaisinta on tehdä jotakin pitkäjänteisesti, vaikka sitten vähän kerrallaan. Pitkällä aikavälillä huomaa päässeensä pitkälle.

2 kommenttia:

  1. Mä olen jo useamman kerran tänä vuonna osunut tänne googlella jotain kirjoja etsiessäni. Vaihteeksi ajattelin jättää jäljen, että kävin täällä. :) (Tällä kertaa etsinnässä oli Valkoinen masai.)

    VastaaPoista
  2. Rauhaa Velma
    Hauska kuulla, että meillä on samanlainen kirjamaku. Ehkäpä vähitellen myös uudesta blogistani löytyy sinulle sopivia kirjavinkkejä, sillä siirsin sinne kesäkuusta lähtien tulevat kirja-arviot. Näkemisiin!

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...