sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viisi vuotta muslimina

Muutama kuukausi sitten tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun lausuin shahadan, islamin uskontunnustuksen, viiden muslimitodistajan läsnäollessa ja ohjeistuksella (kaksikin todistajaa olisi riittänyt, mutta ainakin pelasin varman päälle). Samalla blogini vietti myös viisivuotispäiviään, sillä aloitin sen melko pian islamiin palaamiseni jälkeen. Eräs blogini lukijoista heitti jokin aika sitten ehdotuksen, että kirjoittaisin tekstin siitä, miten nämä kuluneet vuodet ovat vaikuttaneet uskooni ja suhtautumiseeni islamiin. Millä mallilla uskoni makaa ja onko jotakin tullut kenties yllätyksenä?

Muistan tarkasti vielä sen hetken, kun oivalsin olevani muslimi, mutta en ollut vielä palannut islamiin. Maailma näyttäytyi kaikissa väreissään aivan uudella tavalla, kun tajusin kaiken olevan Jumalan luomaa ja Jumalan näkevän kaiken, mitä maan päällä tapahtuu. Kirjaimellisesti näin jonkin aikaa kaiken kirkkaampana, mikä oli kaikkinensa aika ihmeellinen tunne.

Kuva: www.missouriskies.org
Sittemmin tunne on tasaantunut ja vaihtunut kyltymättömäksi tarpeeksi tietää uskonnosta, jonka olin päättänyt omaksua osaksi elämääni. Olen pyrkinyt siihen, että käyn lähes päivittäin lukemassa joitakin luotettaviksi uskomiani islamia käsitteleviä sivustoja esimerkiksi voidakseni lukea muiden muslimien ajatuksia erilaisista arkeen liittyvistä asioista ja kartuttaakseni eri aihepiireihin liittyvää fatwa-tietouttani. Luotan siihen, että vähitellen hyvä tulee: päivittäisellä tietojen kartuttamisella, vaikkakin useissa tapauksissa pienimuotoisella sellaisella, voi pitkällä aikavälillä ylläpitää uskoa ja elää arjessa ymmärtäen huomattavasti syvällisemmin eri sääntöjen merkityksen. Aloitin tämän käytännön jo useita vuosia sitten ja se on käytössä edelleen. En voi kuitenkaan sanoa olevani vielä muuta kuin oppimisen alkutaipaleella.

Elämä uskovaisena on merkinnyt minulle valtavaa henkistä kasvua ja vahvistumista ihmisenä. Ehkä kyse on osittain myös luonnollisesta elinvuosien karttumisesta johtuvasta kypsymisestä, mutta koen uskon olleen merkittävässä osassa pyrkimyksessäni elää henkisempää elämää. On toisinaan hämmästyttävää ajatella, millä tavalla jotkut tapani ovat viime vuosina muotoutuneet uudenlaisiksi, itseni ja islamin kannalta sopivammiksi. En koe olevani enää selitysvelvollinen muille siitä, millä tavalla elän enkä koe huonoa omatuntoa siitä, etten kahvipöytäkeskusteluissa tunne uusimpia juoruja, tämän vuoden missejä tai televisiosarjojen juonikuvioita. Kukin meistä on täällä maan päällä Jumalan ennalta määräämän ajan enkä halua käyttää sitä omalta osaltani mihinkään itseni kannalta toisarvoiseen.

Muistan, kun uskoni alkuvuosina luin aika laajalla skaalalla islamia käsittelevää kirjallisuutta sen mukaan, mitä satuin kirjastosta löytämään. Henkiseksi ja hengelliseksi kasvuksi koen myös sen, että olen alkanut huomata, millä tavalla osa tästä kirjallisuudesta poikkeaa sunní-suuntauksen opetuksista. Esimerkiksi suufilaisuudessa on joitakin piirteitä, jotka voivat kuulostaa kiehtovilta, mutta jotka eivät välttämättä ole sunni-suuntauksen mukaisia. Esimerkistä käyköön suufi-suuntauksen harjoittama tanssi ja musiikki pyrkimyksenä päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kaikki islamin nimissä harjoitettu ei välttämättä ole Koraanin ja sunnan mukaista, minkä olen vuosien varrella huomannut.

Henkisyydestä puheen ollen joudun tunnustamaan, että minulla on vielä huiman paljon parannettavaa kärsivällisyydessä, joka on yksi islamin arvostetuimmista hyveistä. Valitettavasti erityisesti lasten kanssa korotan ääntäni aika nopeasti ja muutun kärsimättömäksi, jos jokin asia tai useita asioita pitäisi saada valmiiksi samanaikaisesti ja vieläpä mahdollisimman nopeasti. Yritän välttää tällaisia tilanteita ennakoimalla itseni ja muiden tekemisiä mahdollisimman hyvin.

Eräs asia, jonka olen kokenut pienestä pitäen itselleni läheiseksi ja joka minua on muissa uskonnoissa kiinnostanut, ovat retriitit ja vetäytyminen arjesta miettimään henkisiä ja uskon asioita. Islamissa tällaista suuntausta edustaa lähinnä suufilaisuus. Koska olen kuitenkin alusta lähtien ollut sunnimuslimi, en ole löytänyt sunnalaisuudesta tällaista retriittiperinnettä. Islam elää arjessa eikä esimerkiksi luostarilaitoksen kaltaista uskonnon harjoittamisen tapaa tunneta.Toisaalta en osaa sanoa, onko se varsinainen puute, sillä käytännön syistä minun olisi varmasti aika hankalaa sellaiseen toimintaan osallistuakaan. Retriitistä ja hiljentymisestä käyköön jokailtainen rauhoittuminen kotona omien ajatusten ääreen lasten käytyä nukkumaan.



Islamin mukana elämääni on astunut vapaaehtoistyö, joka on antanut minulle todella paljon. On ollut palkitsevaa huomata se, kuinka oma työpanos konkretisoituu heikompien elintason kohentumisena. Islamissa on vahva köyhien auttamisen ihanne, jonka olen kokenut itselleni läheiseksi. Samalla olen alkanut luottaa enemmän siihen, että hädän hetkellä Jumala on turvana ja lähes joka tilanteeseen löytyy jokin ulospääsytie, vaikka tilanne näyttäisi aluksi hyvinkin toivottomalta. Jumalan tukeen on ollut hyvä luottaa ja se kantaa seuraavienkin vuosien yli, jos Jumala niin suo.

4 kommenttia:

  1. Mitä mieltä olet näistä islamiin syntyneistä muslimeista, jotka eivät kuitenkaan tiedä islamista mitään? Meinaan että mulla on todella monia muslimiystäviä, mutta kun heiltä kysyy miksi vietätte Ramadania, kuka oli teidän uskonnossa Mooses jne.vastaus on hyvin usein "no kun se nyt on niin" tai "en minä tiedä" :D

    VastaaPoista
  2. Salam alaykom wa rahmatullah wa barakatuh! Etsin Miksi Islam -blogiini Islamiin palanneiden tarinoita in sha Allah. Kun itse aloin hieman kiinnostua Islamista, eksyin monenlaisten ihmisten tarinoihin, jotka vaikuttivat minuun todella paljon, ja joiden vuoksi jatkoin Islamin tutkimista. Allah palkitkoon kaikkia heitä, joita Hän tielleni laittoi löytääkseni totuuden, aamiin. Jos tahdot itse jakaa oman tarinasi, laita viestiä miksi.islam@gmail.com tai kerro muille käännynnäisille, joita tunnet in sha Allah. Itse tahdoin jakaa oman tarinani juurikin siksi, että in sha Allah jos joku hyötyy siitä kuolemanikin jälkeen, voisin saada siitä vielä haudassa hasanaa. JazakAllahu khayran.

    VastaaPoista
  3. Rauhaa Anonyymi,
    samalla pahoitteluni että kului näin kauan aikaa ennen kuin pääsin vastaamaan kysymykseesi.

    Luulen, että syntymämuslimeista, kuten vaikkapa syntymäkristityistä, suuri osa on sellaisia, jotka eivät harjoita uskontoaan aktiivisesti. Luen heihin mukaan myös ne, jotka esim. paastoavat ja käyvät moskeijassa, mutta tekevät sen pikemminkin tavan kuin uskon vuoksi. Koraanissakin taidetaan viitata siihen, että lopulta oikeat uskovat ovat kovin vähissä. Tietenkin se on harmi ja olen jotenkin surullinen siitä, että on paljon nimellisesti muslimeja. Jumala suokoon heille johdatuksen, jotta he näkevät uskontonsa kauneuden ja saavat voimaa elää sen mukaisesti ja ottaa enemmän selvää uskonnostaan.

    VastaaPoista
  4. Wa alaykum salam wa rahmatullahi wa barakatuhu Miksi Islam,
    kiitos paljon kommentistasi. Itse asiassa löysin blogisi vasta vähän aikaa sitten ja liityin heti lukijaksi. Jumalan siunausta sinulle uskon tiellä ja Jumala palkitkoon sinut hyvin asioista, jotka jaat blogisi kautta. Koitukoon se siunaukseksi tässä ja tulevassa elämässä.

    Kiitos myös ehdotuksesta jakaa islamiin palaamistarinani - otan sinuun mahdollisesti yhteyttä sähköpostitse siihen liittyen. Minunkin islamiin palaamiseen vaikutti osaltaan se, mitä tarinoita olin lukenut muilta palanneilta. Varsinkin kaksi jo jokin aika sitten poistettua blogia olivat vaikuttamassa minuun alkutaipaleella, niistä sai hyvän lähtökohdan omalle uskon matkalle. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...