sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ikinuoruuden tuolla puolen

[...] Some are like water, some are like the heat
Some are a melody and some are the beat
Sooner or later they all will be gone
Why don't they stay young?

It's so hard to get old without a cause
I don't want to perish like a fading horse
Youth's like diamonds in the sun,
And diamonds are forever

So many adventures couldn't happen today,
So many songs we forgot to play
So many dreams swinging out of the blue
We'll let them come true

Forever young,
I want to be forever young.
Do you really want to live forever,
Forever, and ever?

[...]

Tietyn rajapyykin ylityttyä vaihtoehtoja karsiutuu väistämättä pois: havahduin kesällä siihen, että olen liian vanha hakemaan Yhdistyneiden Kansakuntien nuoret ammattilaiset -ohjelmaan (UN Young Professionals), jonka ikäraja on 30 vuotta. En ollut edes tiennyt tuosta ohjelmasta aikaisemmin, mutta jollakin tapaa se, etten voinut siihen enää edes hakea saati tulla hyväksytyksi, sai tajuamaan että jotkut asiat ovat väistämättä ohi eivätkä enää koskaan palaa.

En ole koskaan osannut pitää itseäni vanhana, enkä suostu pitämään vieläkään. Minulle ikä on  - kliseistä kyllä - edelleen vain numero, joka kasvaa vuosi toisensa perään. Olen ehkä valheellisesti pitänyt itseäni iättömänä ikinuorena, jolle maailma ja sen mahdollisuudet ovat rajattomasti auki. Oikeastaan iällä ei ole ollut minulle merkitystä siinä mielessä, että niin kauan kuin pysyn hyvissä voimissa niin mielen kuin ruumiin osalta, ikää ei juuri tarvitse ajatella. Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että en kaipaa tippaakaan yläasteaikoja (jota muuten nykyään taidetaan kutsua yläkouluksi), mutta olen ehkä jumittunut johonkin vaiheeseen ennen kolmenkympin rajapyykkiä. Elämä oli siinä vaiheessa jotakuinkin kasassa, tiesin jo jonkin verran kuka olen, mutta iän puolesta oikeastaan mikään ei ollut mahdotonta.

Nykyään vastaan tulee yhä enemmän indikaattoreita, joiden mukaan en ole enää siitä nuorimmasta päästä: iltapäivälehtien otsikot kertovat lapsuudenaikaisten näyttelijöiden ja laulajien eläköitymisistä, sairauksista ja kuolemista. Monet mainetta tavalla tai toisella niittäneet ovat vääjäämättä huomattavasti nuorempia kuin minä ja silti ehtineet saavuttaa jo paljon. Se saa ajattelemaan, että olen ehkä itse jumittunut paikalleni. Olisiko aika taas ryhdistäytyä ja tehdä niistä suunnitelmista totta, jotka vielä ovat mahdollisia? Sain kuitenkin opiskeltua kasaan kasvatustieteiden perusopinnot, vaikka työkaverini mukaan "minun iässäni voisi paremminkin mennä vaikka jumppaan". Olin silloin kuitenkin muutaman vuoden nuorempi kuin nyt enkä todellakaan valmis mukautumaan esikeski-ikäisen perinteiseen muottiin. Hätkähdin kommenttia niin, että totesin katselleeni avoimen yliopistoon opinto-ohjelmaa ja suunitelleeni vielä muutamaa muutakin opintokokonaisuutta. Oli pakko pistää vastaan.

Aikuisiän saavuttamisen jälkeen pitäisi olla jokin uusi etappi, jota kohti suunnistaa: vaikkapa työ- tai opiskelupaikka, jota voi hakea vasta tieyn ikäisenä tai tiettyjen saavutusten jälkeen. Silloin saavutettu ikä olisi enemmänkin edellytys kuin haitta. Onneksi iän kertymisestä on myös ainakin yksi kiistämättä myönteinen puoli: itsetuntemus karttuu ja sitä myötä ei ole enää niin virran vietävissä. Minulle se on tarkoittanut esimerkiksi oman muslimi-identiteetin vahvistumista. Uskallan paremmin näyttää kuka olen ja olla tiettyä mieltä asioista. Olen nimittäin huomannut, etteivät toisten mielipiteet ole välttämättä sen parempia kuin omanikaan. Jokaisella on oma polku kuljettavanaan ja lopulta vastaamme itse omista teoistamme, jos emme muille ihmisille niin viimeistään Jumalalle. Niinpä ajan kuluessa ei ehkä merkityksellistä olekaan iän, vaan perusteltujen näkemyksien karttuminen ja se, että löytää juuri itselle sopivan tavan elää. Onnellinen ja siunattu on se, joka on sinut itsensä kanssa ja kypsyy vuosien myötä täyteen mittaansa.

Laulun sanat: Alphaville: Forever Young

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ramadan on mielentila

Olin hieman epätietoisessa mielentilassa muutama päivä sitten Ramadanin alettua, kun eräs muslimituttavani arveli jättävänsä Ramadanin tänä(kin) vuonna väliin, koska Suomessa on vaikea päästä mukaan pyhän kuukautemme tunnelmaan. Tuttavani kokee, että koska muu yhteiskunta ympärillä ei muutu Ramadanin aikana mihinkään suuntaan, on hänenkin vaikea orientoitua paastoamaan tai muuttumaan mieleltään hengellisemmäksi.

Olen sekä samaa mieltä että eri mieltä.

Olen samaa mieltä siitä, että moneen muuhun maahan verrattuna Suomi sijaitsee sellaisilla leveysasteilla, että Ramadanin sattuessa kesän pisimpiin päiviin voi paastoaminen olla todella haasteellista. Olen myös samaa mieltä siitä, että suurin osa muista Suomessa asuvista (siis ei-muslimeista) ei vietä paastokuukautta eikä yhteiskuntaamme ole suunniteltu toimimaan eri tavalla Ramadanin aikaan, kuten monissa muslimimaissa. Ja olen samaa mieltä siitäkin, että varsinkin verkostoitumattomalle muslimille hengellisen ja psyykkisen vertaistuen saaminen voi olla vaikeaa niin Ramadanin aikana kuin muulloinkin.

Tätä enemmän olen kuitenkin eri mieltä. On erittäin paljon itsestä kiinni, kuinka paljon Ramadanista saa sielullista ravintoa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en ole missään nimessä kovin sosiaalinen, pikemminkin sisäänpäin suuntautunut. Ehkä juuri se on koitunut siunauksekseni. Mielestäni Ramadan on oivallinen aika myös Suomessa pysähtyä Koraanin äärelle. Koraani tarjoaa hengenravintoa myös niille, jotka eivät sairautensa tai muun syyn vuoksi voi kokea hengellistä kasvua paaston muodossa. Olen huomannut, että jos jollekin asialle ei erikseen varaa aikaa, se jää helposti tekemättä. Koraanin lukemiselle varattu kuukausi varmistaa sen, että se todella tulee luettua vähintään kerran vuodessa - mielellään ajan ja ajatuksen kanssa.

Kuva: www.holidaybees.com
Meidän kotitaloutemme on siitä onnekkaassa asemassa, että pystymme katsomaan satelliittikanavilta erityisiä Ramadanin aikana näytettäviä ohjelmia. Nämä sopivat tunnelmannostattajiksi niille, jotka viettävät muutenkin aikaa television äärellä. Toisin sanoen Ramadanin ajaksi voi vaihtaa sitä televisiosarjojen valikoimaa, jota katsoo, sellaisiksi jotka muistuttavat enemmän paastokuukauden sanomasta. Internetin sosiaalisessa mediassa viihtyvillekin on omia ryhmiä, joissa voi nostattaa paastokuukauden tunnelmaa muiden ja itsensä keskuudessa. Myös suomalaisten muslimien keskuudessa on tällaisia ryhmiä ainakin muutama.

Ramadan on myös läheisten ja vähempiosaisten muistamisen ja auttamisen aikaa - tämäkin onnistuu mainiosti Suomessa. Voi ottaa yhteyttä tuttuihin ja sukulaisiin, jotka muulloin arjen kiireissä helposti unohtuvat. Voi tehdä käsitöitä hoitokodin asukkaille tai vastasyntyneiden osastolle. Hyvä mieli ja siunaus on taattu sekä antajalle että vastaanottajalle.

Näiden muutamien lyhyiden esimerkkien kautta tulee selvästi ilmi, että Ramadan on ennen kaikkea mielentila. Vaikka Suomessa yleinen tunnelma voi olla vaikkapa näin juhannuksen aikaan kaikkea muuta kuin hengellinen, voi hengellisyyden löytää omasta sisimmästään melko yksinkertaisilla asioilla. Oikeaan mielentilaan virittäytyminen onnistuu, kun sisäinen aikomus siihen on olemassa.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Muslimin perikuva

Näin Ramadanin ensimmäisen päivän kunniaksi ajattelin koota alle hyvin tiivistetysti eräästä artikkelista löytämiäni ihanteellisen muslimin ominaisuuksia. Näitä luonteenpiirteitä ja ominaispiirteitä kohti on meidän hyvä edetä, vaikka täydellisyys kuuluu yksin Jumalalle ja vaikka välillä edistys voi mennä monen mutkan kautta.
Kuva: http://www.verkkouutiset.fi
Millaisia ominaisuuksia sitten on ihanteellisella muslimilla?

1. Fyysinen vahvuus. Terveytemme on siunaus Jumalalta ja se, missä määrin huolehdimme siitä, vaikuttaa kaikkiin elämämme osa-alueisiin. Terveinä pystymme ajattelemaan selkeämmin, meillä on enemmän energiaa tehdä asioita ja olemme psykologisesti vahvempia.

2. Henkinen kurinalaisuus. Hyvinä aikoina on helppo käyttäytyä kunnolla ja kohdella muita esimerkillisesti, mutta vahvaluonteinen ja varma ihminen pysyy lujana myös kohdatessaan vaikeuksia, nälkää, janoa, turhautuneisuutta, vihaa tai muita kielteisinä pidettyjä tunteita.

3. Älyllinen ja koulutuksellinen vahvuus. Islam on kokonainen elämäntapa ja sen ymmärtäminen edellyttää myös todellisuuden ymmärtämistä. Islamin tarkoituksena on tarjota ratkaisuja ihmisten ja ihmiskunnan kohtaamiin haasteisiin. Ilman järkeä ja ajattelukykyä ongelmien ratkaiseminen ei onnistu.

4. Kyky toimeentuloon. Muslimin tulisi pyrkiä tulemaan toimeen omillaan, sillä taloudellinen riippuvuus muista tai äärimmäinen köyhyys vievät paljon voimavaroja muista aktiviteeteista. Tärkeintä olisi löytää taloudellinen tasapaino, olipa varakas tai hieman köyhempi.

5. Puhdas usko. Usko ja oikeanlainen Jumalan palvonta ohjaavat meitä kohti edellä mainittuja ominaisuuksia ja auttavat elämään tuotteliasta ja mielekästä elämää.

6. Ajantaju. Muslimin tulisi pystyä hallitsemaan aikaansa ja pitämään muutkin asiansa hallinnassaan. Elämä on aikaa ja kaikki mikä tappaa aikaa, tappaa itse elämää. Voidaankin ajatella, että jokaisen hengenvedon myötä osa ihmisestä kuolee. Sen takia muslimin tulisi pitää huoli ajastaan ja siitä miten sen käyttää.

7. Hyödyllisyys muita kohtaan. Muslimin tulisi tehdä kaikki tarkoituksenaan palvella Jumalaa ja kaikki mitä Hän pyytää tekemään on ihmiskuntamme hyväksi. Tämän vuoksi meidän tulisi toimia muiden ihmisten hyväksi eikä vain omaa etuamme tavoitellen.

Edellä mainitut kohdat on koottu hieman soveltaen Virtue Mosquen artikkelista The Complete Muslim Personality.

Näiden sanojen myötä toivon kaikille siunattua Ramadania. Antakoon pyhä kuukausi meille uusia voimia kohdata tulevat haasteet ja vahvistakoon se uskoamme johdattaen meitä oikeaan suuntaan.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Usko pelastaa


Uskovaisen miehen asuinalue joutui tulvan valtaan. Tulvavesi valtasi hänen talonsa, mutta mies ei pelästynyt. "Jumala pelastaa minut", hän sanoi ja kiipesi tyynesti katolle rukoilemaan. Naapurit tulivat paikalle soutuveneellä ja kehottivat häntä nousemaan veneeseen. "Jumala pelastaa minut", mies vastasi ja kieltäytyi kyydistä. Vesi nousi nousemistaan, ja pian paikalle saapui pelastajien moottorivene. Jälleen mies kieltäytyi avusta ja sanoi Jumalan pelastavan hänet. Lopulta mies sinnitteli enää savupiipussa roikkuen, kun helikopteri kaarsi paikalle noukkimaan hänet viime hetkellä turvaan. Mies kuitenkin kieltäytyi siitäkin kyydistä. Niin siinä sitten kävi, että virta vei miehen mukanaan ja hän hukkui. Hurskas mies pääsi kuitenkin taivaaseen ja tapasi itse Jumalan. Hieman närkästyneenä hän kysyi:"Herrani, miksi et pelastanut minua, vaikka uskoin niin lujasti?" Jumala vastasi:"Lähetin soutuveneen, moottoriveneen ja vielä helikopterinkin, mutta sinulle ei kelvannut. Mitä oikein odotit, avaruusalustako?"

- Hanhirova, Kristiina: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia (s. 49-50)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kiireen ja tulosvastuullisuuden eettiset seuraukset

Seuraava eräästä Merete Mazzarellan teoksesta poimittu katkelma kertoo jotakin olennaista aikamme vitsauksesta, kiireen tunteesta, sekä siitä millaisia käytännön vaikutuksia sillä on  eettisiin ratkaisuihin. Alla kerrottu tutkimus on peräisin jo kolmenkymmenen vuoden takaa - millaisia tulokset voisivat olla tänään?

[...] Emme ole ylipäätään tainneet riittävästi paneutua siihen, millaisia eettisiä seurauksia tulosvastuusta ja kiireestä aiheutuu. Jo kolmekymmentä vuotta sitten amerikkalaispsykologit John Darley ja C. Daniel Batson tekivät tutkimuksen, jonka inspiraationa oli Raamatun vertaus laupiaasta samarialaisesta. Koehenkilöinä oli neljäkymmentä tulevaa pappia Princetonin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Yksi kerrallaan puolet nuorista teologeista sai tietää, että heidän täytyisi hetken kuluttua pitää saarna laupiaasta samarialaisesta, ja toiselle puolelle teologeista kerrottiin, että heidän täytyisi pitää esitelmä teologien työmarkkinoista. Kaikkien piti siirtyä kadun toisella puolella olevaan rakennukseen, ja puolet kummankin ryhmän jäsenistä sai lisäksi kehotuksen kiirehtiä, sillä kuulijat istuivat jo odottamassa heitä; toinen puoli taas sai sen vaikutelman, että heillä oli mukavasti aikaa.

Matkalla toiseen rakennukseen jokainen ohitti vuorollaan huonosti pukeutuneen miehen, joka kyhjötti porttikäytävässä pää roikkuen ja silmät kiinni. Psykologit luonnehtivat miestä epäilyttäväksi, mahdollisesti avun tarpeessa olevaksi, mahdollisesti päihtyneeksi, mahdollisesti vaaralliseksi - siis hahmoksi, joka tosin oli vaatetettu mutta saattoi muuten tuoda mieleen henkilön, jonka ensin pappi, sitten leeviläinen ja lopuksi samarialainen kohtasivat matkallaan Jerikoon. Joka kerta kun joku nuorista teologeista kulki ohi, mies yskähti kahdesti ja voihkaisi. Kuusikymmentä prosenttia teologeista kulki ohi tarjoamatta hänelle apua. Ne teologit, jotka ajattelivat kulkiessaan laupiasta samarialaista, eivät olleet myötätuntoisempia kuin muutkaan: useat heistä astuivat kirjaimellisesti miehen yli. Ainoa tekijä, joka ylimalkaan vaikutti autamishalukkuuteen, oli se, oliko kyseisellä henkilöllä kiire: apuaan tarjosi vain kymmenen prosenttia niistä, joita oli kehotettu pitämään kiirettä, kiireettömistä sitä vastoin kuusikymmentäkolme prosenttia pysähtyi auttamaan. Psykologien johtopäätös oli, että eetiset pohdinnat muuttuvat ylellisyydeksi sitä mukaa kun arkielämän tempo nopeutuu. Tämä johtopäätös on tietenkin terveydenhuollon kannalta hyvin huolestuttava.[...]

 - Mazzarella, Merete: Hyvä kosketus (s. 214-215)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nälkäpeli

Suomen lumen sulamisen aikoihin alkaa kahden vuoden mittainen leiri, jolle valitaan satunnaisesti joukko eri-ikäisiä leiriläisiä, pienistä vastasyntyneistä lapsista lapsista sisaruksineen ja vanhempineen aina hyvin iäkkäisiin. Leiriläiset kokoontuvat johonkin etäiseen paikkaan Suomen syrjäseudulle, vaikkapa jollekin eräleirialueelle, jossa on vuokrattavana pieniä mökkejä. Leiriläiset jaetaan kymmenen hengen ruokakuntiin, jotka majoittuvat aina yhteen mökkiin.

Leirillä ei tarjota yhtään ateriaa, vaan jokaiselle ruokakunnalle osoitetaan oma parin hehtaarin kokoinen peltotilkku. Omasta pellosta, ympäröivästä luonnosta ja muulla omalla toiminnalla tulee saada kaikki tarvitsemansa, kuten päivittäinen ruoka, rahat vaatteisiin, terveydenhuoltoon, lääkkeisiin ja muihin tarpeisiin, kuten leirimaksuun ja mökin vuokraan.

Kullakin leiriläisellä on saattanut olla jonkin verran rahaa ja tavaraa leirille tullessaan. Leirin aikana ei kenelläkään ole muita tuloja kuin omalla työllä leirissä aikaansaatu. Alueella on maksullinen koulu. Koulumaksua vastaan oppilaat saavat kupillisen velliä päivässä. Leirin alueella on tarjolla muita palveluja, kuten maksullinen puhelimenlatauspiste sekä maksullinen vesipiste. Myös sähkö  on maksullista. Luonnosta kerätty vesi on ilmaista. Leiriläisten käytössä on pientä maksua vastaan myös pari polkupyörää. Leirillä on itseoppinut kansanparantaja, joka veloittaa kanan tai lampaan verran onnistuneesta hoidosta, epäonnistuneesta hieman vähemmän. Lähimpään terveyskeskukseen on matkaa 90 kilometriä.

Samalla, kun kaikki aloittavat kylvönsä omilla peltotilkuillaan, he joutuvat myös keräämään luonnosta kaiken, mitä tarvitsevat päivittäin syödäkseen.Omalta pellolta alkaa saada syötäväksi joitakin satokasveja ehkä jo kuukauden kuluttua kylvöstä, useimmat vievät aikaa koko kesän, ja todella monipuolista ruokaa ihmiset saavat vasta loppukesällä ja syksyllä, sadonkorjuun aikana. Lisäksi jokaista ruokakuntaa kohti leirissä on myös lehmä, lammas ja pari kanaa, joiden ruokinnasta ja hoidosta ruokakunnat vastaavat itse.

- Mikko Pyhtilän teoksesta Sadetta odotellessa (ss. 117-119) mukaillen hänen tarinaansa siitä, miten Tansanian heikko ruokaturva on havainnollistettavissa Suomen olosuhteisiin.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Se parempi yhteys

Kuva: http://gbtimes.com
Pahoittelemme, täällä ei ole ilmaista WiFi-yhteyttä. Mutta meillä on ikuisesti ilmainen ja langaton yhteys Jumalaan (SWT).

lauantai 14. helmikuuta 2015

Seuraavan kerran, kun mietit, oletko onnellinen... Lopeta!

Soita sen sijaan ystävälle, johon et ole ollut pitkään aikaan yhteydessä. Käy paikassa, jossa olet aina halunnut käydä. Hymyile vastaantulijoille. Halaa puolituttua. Elvytä nuoruuden harrastus, joka jostain syystä jäi. Aloita uusi, jota olet aina halunnut kokeilla. Kävele töihin sitä kivempaa reittiä. Seisahdu ja nauti auringosta. Testaa uutta reseptiä. Keksi uusi jälkiruoka. Kuuntele musiikkia, joka saa sinut laulamaan mukana. Tanssi lasten kanssa. Naura vaikkei naurata. Kävele paljain jaloin nurmella. Mielikuvaharjoittele kellumista. Ota nokkaunet. Kata juhla-astiasto arkeen. Telttaile olohuoneessa. Vietä joulua keskikesällä. Yllätä ystäväsi lahjalla. Silitä kissaa. Matki kuikkaa. Rakenna siilille talvikoti. Leivo. Istuta puu. tee hyvä työ tuntemattomalle. Keksi unelma. Keksi suurempi. Toteuta se.

Onnellisuus ei odota tuola jossain. Se ei ole päämäärä eikä pysyvä olotila. Se ei ole paksu pankkitili eikä tiukka sixpack. Onnellisuus asuu arjessa, pienissä teoissa ja ohikiitävissä hetkissä. Onnellisuus on tässä ja nyt. Jos niin päätät.

Tämä, hyvä ystävä, ei ole manifesti.
Tämä on lupaus.

- Voi hyvin -lehden mainos eräässä aikakauslehdessä.
Luin tämän niin sopivaan saumaan, että tunsin pakkoa kopioida sen tänne inspiroimaan myös muita paremman lauantain (tai minkä tahansa muun päivän) viettoon.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Jokainen vastaantulija on opettaja

Olen lukenut viime aikoinakin ahkerasti ja yhdessä lukemassani teoksessa (en valitettavasti enää muista missä niistä) oli ilmaistu ajatus siitä, että voimme oppia jotakin jokaiselta henkilöltä, jonka tapaamme. Koska olen ollut aina kiinnostunut oppimisesta ja erityisesti viime vuosina olen pyrkinyt kasvamaan ihmisenä, olin viehättynyt tästä ajatuksesta. Päätin ottaa selvää tämän ajatuksen taustoista.

Huomasin melko pian, että ajatus toinen toisensa opettajana toimimisesta on esillä eri uskonnoissa ja siihen liittyviä sanontoja löytyy toinen toistaan erilaisemmissa muodoissa. Jossakin kristinuskon tematiikkaa sivuavassa kirjoituksessa puututaan suomalaisten tapaan haluta olla viimeiseen asti oikeassa niin, että toinen saadaan nujerrettua. Vähät siitä kuka on oikeasti oikeassa - äänekkäin ja röyhkein saa viimeisen sanan. Sama ajatus on vallalla liike-elämässä ja politiikassa. Se jos mikä on takertumista omaan oikeassaolemisen tunteeseen. Samalla se tukahduttaa uuden oppimisen mahdollisuuksia.

Kuva: http://thinkbrilliantly.com
Opettaja voi kuitenkin tulla vastaan yllättävässä paikassa edellyttäen, että muistaa pitää mielensä avoimena. Nimittäin kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu. Olen joskus tuntenut olevani umpikujassa jonkin pulman kanssa, mutta kummallisesti niihin on aina löytynyt jokin ratkaisu. Omaa harkintakykyä on toki tarpeen käyttää, mutta apuja voi tulla odottamattomilta tahoilta. Ihmiselle on luonteenomaista oppia tarkkailemalla muita, ja tätä lapsena omaksuttua oppimistapaa voi hyödyntää tietoisesti aikuisenakin.

Onkin mielestäni toisten aliarvioimista väheksyä heidän hiljaista (ja miksei näkyvääkin) tietoaan. Ihmisen luonteelle lienee ominaista tuntea olevansa tiedollisesti vähintään muiden tasolla, mutta kehittymismahdollisuudet ovat vähäiset, jos ei suostu myöntämään tietämyksensä rajoja. Saman asian voi tehdä useimmissä tapauksissa eri tavoilla eikä oma tapa ole välttämättä se kaikkein toimivin. Tiettyä nöyryyttä vaatii ottaa vastaan neuvoja muilta, vaikka tämä toinen henkilö ei edes tietäisi olevansa opettajan roolissa. Useimmiten se kuitenkin kannattaa ja auttaa kasvamaan vahvemmaksi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...