keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nälkäpeli

Suomen lumen sulamisen aikoihin alkaa kahden vuoden mittainen leiri, jolle valitaan satunnaisesti joukko eri-ikäisiä leiriläisiä, pienistä vastasyntyneistä lapsista lapsista sisaruksineen ja vanhempineen aina hyvin iäkkäisiin. Leiriläiset kokoontuvat johonkin etäiseen paikkaan Suomen syrjäseudulle, vaikkapa jollekin eräleirialueelle, jossa on vuokrattavana pieniä mökkejä. Leiriläiset jaetaan kymmenen hengen ruokakuntiin, jotka majoittuvat aina yhteen mökkiin.

Leirillä ei tarjota yhtään ateriaa, vaan jokaiselle ruokakunnalle osoitetaan oma parin hehtaarin kokoinen peltotilkku. Omasta pellosta, ympäröivästä luonnosta ja muulla omalla toiminnalla tulee saada kaikki tarvitsemansa, kuten päivittäinen ruoka, rahat vaatteisiin, terveydenhuoltoon, lääkkeisiin ja muihin tarpeisiin, kuten leirimaksuun ja mökin vuokraan.

Kullakin leiriläisellä on saattanut olla jonkin verran rahaa ja tavaraa leirille tullessaan. Leirin aikana ei kenelläkään ole muita tuloja kuin omalla työllä leirissä aikaansaatu. Alueella on maksullinen koulu. Koulumaksua vastaan oppilaat saavat kupillisen velliä päivässä. Leirin alueella on tarjolla muita palveluja, kuten maksullinen puhelimenlatauspiste sekä maksullinen vesipiste. Myös sähkö  on maksullista. Luonnosta kerätty vesi on ilmaista. Leiriläisten käytössä on pientä maksua vastaan myös pari polkupyörää. Leirillä on itseoppinut kansanparantaja, joka veloittaa kanan tai lampaan verran onnistuneesta hoidosta, epäonnistuneesta hieman vähemmän. Lähimpään terveyskeskukseen on matkaa 90 kilometriä.

Samalla, kun kaikki aloittavat kylvönsä omilla peltotilkuillaan, he joutuvat myös keräämään luonnosta kaiken, mitä tarvitsevat päivittäin syödäkseen.Omalta pellolta alkaa saada syötäväksi joitakin satokasveja ehkä jo kuukauden kuluttua kylvöstä, useimmat vievät aikaa koko kesän, ja todella monipuolista ruokaa ihmiset saavat vasta loppukesällä ja syksyllä, sadonkorjuun aikana. Lisäksi jokaista ruokakuntaa kohti leirissä on myös lehmä, lammas ja pari kanaa, joiden ruokinnasta ja hoidosta ruokakunnat vastaavat itse.

- Mikko Pyhtilän teoksesta Sadetta odotellessa (ss. 117-119) mukaillen hänen tarinaansa siitä, miten Tansanian heikko ruokaturva on havainnollistettavissa Suomen olosuhteisiin.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Se parempi yhteys

Kuva: http://gbtimes.com
Pahoittelemme, täällä ei ole ilmaista WiFi-yhteyttä. Mutta meillä on ikuisesti ilmainen ja langaton yhteys Jumalaan (SWT).

lauantai 14. helmikuuta 2015

Seuraavan kerran, kun mietit, oletko onnellinen... Lopeta!

Soita sen sijaan ystävälle, johon et ole ollut pitkään aikaan yhteydessä. Käy paikassa, jossa olet aina halunnut käydä. Hymyile vastaantulijoille. Halaa puolituttua. Elvytä nuoruuden harrastus, joka jostain syystä jäi. Aloita uusi, jota olet aina halunnut kokeilla. Kävele töihin sitä kivempaa reittiä. Seisahdu ja nauti auringosta. Testaa uutta reseptiä. Keksi uusi jälkiruoka. Kuuntele musiikkia, joka saa sinut laulamaan mukana. Tanssi lasten kanssa. Naura vaikkei naurata. Kävele paljain jaloin nurmella. Mielikuvaharjoittele kellumista. Ota nokkaunet. Kata juhla-astiasto arkeen. Telttaile olohuoneessa. Vietä joulua keskikesällä. Yllätä ystäväsi lahjalla. Silitä kissaa. Matki kuikkaa. Rakenna siilille talvikoti. Leivo. Istuta puu. tee hyvä työ tuntemattomalle. Keksi unelma. Keksi suurempi. Toteuta se.

Onnellisuus ei odota tuola jossain. Se ei ole päämäärä eikä pysyvä olotila. Se ei ole paksu pankkitili eikä tiukka sixpack. Onnellisuus asuu arjessa, pienissä teoissa ja ohikiitävissä hetkissä. Onnellisuus on tässä ja nyt. Jos niin päätät.

Tämä, hyvä ystävä, ei ole manifesti.
Tämä on lupaus.

- Voi hyvin -lehden mainos eräässä aikakauslehdessä.
Luin tämän niin sopivaan saumaan, että tunsin pakkoa kopioida sen tänne inspiroimaan myös muita paremman lauantain (tai minkä tahansa muun päivän) viettoon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...