keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nälkäpeli

Suomen lumen sulamisen aikoihin alkaa kahden vuoden mittainen leiri, jolle valitaan satunnaisesti joukko eri-ikäisiä leiriläisiä, pienistä vastasyntyneistä lapsista lapsista sisaruksineen ja vanhempineen aina hyvin iäkkäisiin. Leiriläiset kokoontuvat johonkin etäiseen paikkaan Suomen syrjäseudulle, vaikkapa jollekin eräleirialueelle, jossa on vuokrattavana pieniä mökkejä. Leiriläiset jaetaan kymmenen hengen ruokakuntiin, jotka majoittuvat aina yhteen mökkiin.

Leirillä ei tarjota yhtään ateriaa, vaan jokaiselle ruokakunnalle osoitetaan oma parin hehtaarin kokoinen peltotilkku. Omasta pellosta, ympäröivästä luonnosta ja muulla omalla toiminnalla tulee saada kaikki tarvitsemansa, kuten päivittäinen ruoka, rahat vaatteisiin, terveydenhuoltoon, lääkkeisiin ja muihin tarpeisiin, kuten leirimaksuun ja mökin vuokraan.

Kullakin leiriläisellä on saattanut olla jonkin verran rahaa ja tavaraa leirille tullessaan. Leirin aikana ei kenelläkään ole muita tuloja kuin omalla työllä leirissä aikaansaatu. Alueella on maksullinen koulu. Koulumaksua vastaan oppilaat saavat kupillisen velliä päivässä. Leirin alueella on tarjolla muita palveluja, kuten maksullinen puhelimenlatauspiste sekä maksullinen vesipiste. Myös sähkö  on maksullista. Luonnosta kerätty vesi on ilmaista. Leiriläisten käytössä on pientä maksua vastaan myös pari polkupyörää. Leirillä on itseoppinut kansanparantaja, joka veloittaa kanan tai lampaan verran onnistuneesta hoidosta, epäonnistuneesta hieman vähemmän. Lähimpään terveyskeskukseen on matkaa 90 kilometriä.

Samalla, kun kaikki aloittavat kylvönsä omilla peltotilkuillaan, he joutuvat myös keräämään luonnosta kaiken, mitä tarvitsevat päivittäin syödäkseen.Omalta pellolta alkaa saada syötäväksi joitakin satokasveja ehkä jo kuukauden kuluttua kylvöstä, useimmat vievät aikaa koko kesän, ja todella monipuolista ruokaa ihmiset saavat vasta loppukesällä ja syksyllä, sadonkorjuun aikana. Lisäksi jokaista ruokakuntaa kohti leirissä on myös lehmä, lammas ja pari kanaa, joiden ruokinnasta ja hoidosta ruokakunnat vastaavat itse.

- Mikko Pyhtilän teoksesta Sadetta odotellessa (ss. 117-119) mukaillen hänen tarinaansa siitä, miten Tansanian heikko ruokaturva on havainnollistettavissa Suomen olosuhteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan tekstejäni. Blogini on kommenttiystävällinen - varaan kuitenkin itselleni oikeuden olla julkaisematta kommentteja, jotka loukkaavat minua tai islamin uskoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...